Trump kielsi Anthropicin — mutta käytti sitä Iranin iskuissa: raportti

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinto ryhtyi kieltämään Anthropicia liittovaltion käytöstä, ja vain tunteja myöhemmin Yhdysvaltain sotavoimat hyödynsivät raporttien mukaan Anthropicin omaa Claude‑tekoälyä Iranin iskuissa.

Wall Street Journal kertoi, viitaten asiasta perillä oleviin lähteisiin, että Yhdysvaltain sotilaskomentajilla maailmanlaajuisesti, mukaan lukien US Central Command (CENTCOM), oli käytössään Claudea operaatioihin liittyvissä tehtävissä.

Tapaus on enemmän kuin Piilaakson ja Washingtonin välinen kiista.

Se toimii eräänlaisena tapaustutkimuksena siitä, miten poliittinen viestintä törmää Pentagonin operatiiviseen todellisuuteen, kun työkalu on jo syvälle luokiteltuihin järjestelmiin integroitu.

Kielto: julkinen nuhtelu, mutta varauksella

Trumpin uhkavaatimus ei ollut hienovarainen.

Truth Social ‑viestissään hän kirjoitti ohjeistavansa ”jokaisen liittovaltion viraston” ”välittömästi lopettamaan” Anthropicin teknologian käytön, ja lisäsi: ”Emme tarvitse sitä, emme halua sitä, emme aio tehdä heidän kanssaan kauppaa enää!”

Kiista juontaa juurensa Anthropicin kieltäytymiseen löysentää tiettyjä mallien sotilaskäyttöä rajoittavia turvarajoja.

Puolustusministeri Pete Hegseth kutsui yhtiötä ”toimitusketjun riskiksi”, termiksi, jota yleensä käytetään toimittajista, joita pidetään strategisesti epäluotettavina.

Mutta kiellossa oli keskeinen vivahde, joka heikensi ”voimaan heti” ‑dramatiikkaa: useat raportit kuvaavat kuuden kuukauden siirtymäaikaa viranomaisille, jotka jo käyttävät Anthropicin järjestelmiä.

Tuo varaus on merkityksellinen, koska Anthropic ei ole pelkkä teoreettinen toimittaja Washingtonissa.

Yhtiö ilmoitti julkisesti vuonna 2025, että puolustusministeriö myönsi sille kahden vuoden prototyyppisopimuksen, jonka katto on 200 miljoonaa dollaria, ja kertoi jo käyttäneensä ”Claude Gov” ‑malleja kansallisen turvallisuuden asiakkaille.

Anthropic on myös todennut, että Claude on integroituna puolustuksen työnkulkuihin ”luokitelluilla verkoilla” kumppaneiden, mukaan lukien Palantir, kautta — tällaista integraatiota ei pureta yön yli.

Reporttien mukaan Claude oli Iran‑operaatioiden johtokeskuksessa

Wall Street Journalin keskeinen raportointi on se osa, joka tekee asiasta kiusallisen.

Journalin mukaan, viitaten asiasta perillä oleviin lähteisiin, Yhdysvaltain sotilaskomentajat, mukaan lukien CENTCOM, käyttivät Claudea Iranin iskujen aikana vain tunteja hallinnon tuomion jälkeen.

CENTCOM kieltäytyi kommentoimasta, mitä järjestelmiä käytetään Irania vastaan käynnissä olevissa operaatioissa.

Tuo välttelevä vastaus on omalla tavallaan pointti: sotilasjärjestelmä on toimittajien ja alustojen verkosto, eikä päivän politiikka aina istu siististi illan tehtäväsuunnitteluun.

Palantirin yhteys auttaa selittämään jatkuvuuden.

Erillisessä tapauksessa, joka koski Yhdysvaltain operaatiota Venezuelassa ja Nicolás Maduron vangitsemista, Claudea käytettiin ”Anthropicin yhteistyön kautta Palantir Technologiesin kanssa”.

Jos Claudeen pääsee käsiksi luokitellun alustakerroksen kautta eikä erillisenä sovelluksena, käytännön kysymys ei ole niinkään ”onko se kielletty?” vaan pikemminkin ”mitkä työnkulut yhä käyttävät sitä, ja kuka voi realistisesti katkaista ne nopeasti?”

Lue myös: Anthropic–Pentagon‑vastakkainasettelu yhdistää alan ja paljastaa tekoälyn uudet jakolinjat

Isompi kysymys: Kuka kontrolloi tekoälyä sodan aikana?

Hallinnon linja viittaa siihen, että se haluaa valtion säilyttävän laajan harkintavallan, kun se maksaa tekoälyjärjestelmästä.

Anthropicin julkinen kanta on, että sen rajoitukset ovat osa sen turvallisuuslinjausta, ja että sopimuskohdat, joiden avulla suojatoimet voitaisiin ohittaa, tekisivät niiden tarkoituksen merkityksettömäksi.

Seuraukset näkyvät jo kilpailun kiihtymisenä.

OpenAI solmi Pentagonin kanssa sopimuksen tunteja Anthropicin kiellon jälkeen, ja toimitusjohtaja Sam Altman sanoi, että sopimus heijastaa turvallisuusperiaatteita, kuten kotimaisen massavalvonnan kielloitte ja ihmisen vastuuta voimankäytöstä.

Joten ratkaisematon kysymys ei ole ”käyttääkö Yhdysvaltain sotavoimat tekoälyä?” — raporttien mukaan niin on jo tapahtumassa, ja nopeasti.

Todellinen kysymys on, voiko mikään tekoälyyritys uskottavasti väittää hallitsevansa mallinsa etiikkaa, kun se on sijoitettu valtion herkimpiin järjestelmiin, vai onko ainoa täytäntöönpantava turvaraja se, jonka ostaja on valmis hyväksymään.