Onko Euroopalla velkaongelma?

Euroopan julkinen talous alkaa näyttää hidastetulta auto-onnettomuudelta, jonka kaikki näkevät tulevan.

Kaikki alueen hallitukset lisäävät kulutustaan, lainanottoaan ja lupauksiaan. Valitettavasti kasvu ei pysy niiden perässä.

Tilanne on kuitenkin kestämätön. Korkeammat luvut, väestön ikääntyminen, puolustus ja vihreät investointitarpeet vievät alueen murtumispisteeseen.

Onko EU:n verotusmallissa enää järkeä?

Lakiesitys on tulossa raskaammaksi

Kansainvälisen valuuttarahaston viimeisimmän ennusteen mukaan euroalueen yhdistetty budjettialijäämä kasvaa 3,2 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2025 3,7 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Velka pystyi vakiintumaan pandemian jälkeisen elpymisen jälkeen, mutta on nyt jälleen nousussa. EU:n velan ennustetaan kasvavan vuoden 2025 87,8 prosentista 92,2 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä.

Ranskan velan ennustetaan nousevan 116 prosentista 129 prosenttiin BKT:stä, Belgian 108 prosentista 123 prosenttiin ja Saksan 64 prosentista 74 prosenttiin.

Ironista on, että näitä maita pidetään yleensä budjettikurin malleina. Italian velka, joka on jo nyt yksi maailman suurimmista, pysyy lähellä 137 prosenttia.

Sillä välin Portugalin, Irlannin ja Kreikan kaltaiset maat vähentävät edelleen suhdelukujaan aiemmista kriiseistä opittuaan.

IMF kutsuu Euroopan velkapolkua "räjähdysherkäksi". Nykyisellä politiikalla keskimääräinen suhde voisi nousta 130 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2040 mennessä.

Tämä asettaisi Euroopan julkisen talouden suunnilleen samalle tasolle kuin Japanin nykyään, mutta ilman Japanin säästämisastetta tai valuuttaetua.

Kuluttaa kuin huomista ei olisi

Euroopan kulutusbuumi ei johdu tuhlauksesta vaan politiikan paluusta.

Saksalla on nyt elvyttävä budjetti kasvun ja puolustuksen vauhdittamiseksi.

Ranskan alijäämä on yli 5 prosenttia BKT:stä ja hajanainen parlamentti ei pysty sopimaan leikkauksista.

Belgialla on vaikeuksia saada budjetti läpi.

Puolustusmenot ovat 3,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuoteen 2035 mennessä. Energiaturvallisuus, vihreä siirtymä sekä eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmät lisäävät menopaineita 4–5 prosenttia BKT:stä seuraavien viidentoista vuoden aikana.

IMF laskee, että jo ennen uusia lupauksia pelkät korkomenot imevät yhä suuremman osan kansantulosta.

Isossa-Britanniassa velan korko maksaa jo nyt enemmän kuin puolustus tai koulutus. Yli puolet väestöstä saa valtiolta enemmän kuin se maksaa veroina. Yhdeksän miljoonaa työikäistä ihmistä on työelämän ulkopuolella.

Hallitus aikoo nostaa veroja jälleen kerran, ei siksi, että se haluaisi, vaan siksi, että siltä on loppunut vaihtoehdot.

Kuvio näkyy koko mantereella. Vuoteen 2050 mennessä työikäisen väestön määrä vähenee kahdessa kolmasosassa EU-maista. Vähemmän työntekijöitä tarkoittaa vähemmän veronmaksajia.

Kun tämä yhdistetään korkeisiin sosiaalimenoihin, heikkoon tuottavuuteen ja hitaampaan kasvuun, se on resepti katastrofiin.

Euroopan BKT asukasta kohden on nyt lähes 30 prosenttia alle Yhdysvaltojen ja laskee edelleen.

Markkinat tarkkailevat jälleen

Euroopan keskuspankki on aina ollut turvaverkko. Korot olivat lähellä nollaa ja sijoittajat uskoivat, että hallitukset voisivat aina lainata enemmän.

Mutta asiat näyttävät nyt pahemmalta. Noin 40 prosenttia euroalueen julkisesta velasta on rahoitettava uudelleen kolmen vuoden kuluessa.

Pienikin tuottojen hyppy voi lisätä lähes puoli prosenttiyksikköä BKT:stä ylimääräisinä korkokustannuksina koko alueella.

Bundesbank on alkanut kuulostaa levottomalta. Viimeisimmässä rahoitusvakausraportissaan se varoitti, että Euroopan korkea julkinen velka on nyt riski saksalaisille pankeille, joilla on hallussaan suuria määriä eurooppalaisia valtionlainoja.

Järjestämättömät lainat ovat kasvussa erityisesti liikekiinteistöissä.

Mieti uudelleen, mitä valtio voi tehdä

Eurooppa ei voi selvitä tästä tuhoamatta talouttaan, mutta se ei myöskään voi jatkaa kuluttamista.

Heidän vastauksensa on kasvaa nopeammin ja kuluttaa tehokkaammin.

Tämä tarkoittaa palvelujen sisämarkkinoiden toteuttamista, eläkkeiden uudistamista, jotta ihmiset pysyvät työssä pidempään, ja yksityisten investointien kannustamista julkisen rahoituksen aukkojen korjaamiseksi.

Jos nämä toimet epäonnistuvat, Euroopan on ehkä määriteltävä uudelleen, mitä valtio tarjoaa ilmaiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa ilmaisten peruspalvelujen erottamista maksullisista palveluista, joihin voi liittyä käyttäjämaksuja.

Se tarkoittaa myös verouudistusta, valtion omaisuuden yksityistämistä joissakin maissa ja syvempiä pääomamarkkinoita yksityisten investointien houkuttelemiseksi.

Kovien valintojen vuosikymmen

Maanosan ikääntyvät yhteiskunnat, uudet turvallisuussitoumukset ja hidas tuottavuus vaikeuttavat vuosi vuodelta lukujen täsmäämistä.

Kun Bundesbank on huolissaan vakaudesta ja IMF varoittaa kestävyydestä, poliittinen viesti on, että kasvu ei yksin pelasta eurooppalaista mallia, mutta ei myöskään kieltäminen.

Toistaiseksi johtajat mieluummin viivyttävät tilinpäätöstä. Budjetit ovat venyneet, äänestäjät ovat väsyneitä ja korkomenot nousevat hiljaa taustalla.

Euroopalla ei ole enää varaa toimia rikkaana löytämättä ensin keinoa rikastua uudelleen.