“Trumpcession”: Trumpin kauppasodan todelliset syyt ja mitä seuraavaksi

Presidentti Donald Trump käynnisti 4. maaliskuuta 2025 kello 01.01 Yhdysvaltain nykyaikaisen historian suurimman kauppasodan määräämällä 25 prosentin tullit Meksikon ja Kanadan tuonnille ja kaksinkertaistaen tullit kiinalaisille tuotteille 20 prosenttiin.

Vaikka joitakin Kanadan ja Meksikon tulleja on kevennetty, Kiinan tullit ovat edelleen voimassa.

Reaktiot ovat olleet synkkiä. Yhdysvalloissa kuluttajien mieliala on laskenut jyrkästi, BKT-arvioita on tarkistettu alaspäin ja markkinat ovat vapaassa pudotuksessa.

Taloustieteilijät ovat soittaneet hälytyksiä jo jonkin aikaa. Tämä kauppasota hidastaa ehdottomasti taloutta, mikä lisää taantuman riskiä.

Kaiken lisäksi maa on polarisoituneempi kuin koskaan. Useita teorioita Trumpin lopullisesta suunnitelmasta on noussut esiin.

Jotkut sanovat, että tämä kaikki on osa syvempää strategiaa Yhdysvaltain talouden uudelleenmuotoilemiseksi tarkoituksellisen lyhytaikaisen kivun avulla.

Voiko näin todella olla?

Suurin kauppasota yli vuosisataan

Trump on pitkään edistänyt tulleja välineenä kotimaisen teollisuuden elpymisen pakottamiseksi.

Mutta uudet tariffit ovat kääpiöisempi kuin vuosien 2018–2019 tariffit ja jopa ylittävät vuoden 1930 Smoot-Hawley Actin, jota syytetään laajalti suuren laman syventämisestä.

Arvioiden mukaan tuonti saattaa vaikuttaa 1,3 biljoonan dollarin arvoon. Se on 42 prosenttia Yhdysvaltojen koko tavarakaupasta.

Hallinto on tarkoituksella purkamassa globaaleja toimitusketjuja, joihin amerikkalainen teollisuus on tukeutunut vuosikymmeniä.

Lisäksi tariffit nostavat tuotantopanosten hintoja valmistajille, mikä tekee autoista, elektroniikasta, teollisuuslaitteista ja ruuista kalliimpia.

Autoteollisuuden asiantuntijat ovat jo varoittaneet, että uusien ajoneuvojen hinnat nousevat vähintään 12 000 dollarilla.

Vähittäiskauppa valmistautuu laajapohjaisiin hinnankorotuksiin, ja verosäätiön arvion mukaan tariffit maksavat yhdysvaltalaisille kotitalouksille vuosittain 1 072 dollaria lisää vuonna 2025.

Kauppavaje kasvaa jyrkästi. Tammikuussa se hyppäsi 25 %, kun yritykset ryntäsivät tuomaan tavaroita ennen tullien voimaantuloa.

Tämä etupainotus vääristää taloustietoja ja luo tilapäisiä kysyntäpiikkejä, jotka pian kääntyvät päinvastaisiksi ja hidastavat kasvua entisestään.

Tilanne kärjistyy nopeasti, kun kauppakumppanit kostavat. Kanada otti käyttöön valtavia vastatulleja ja uhkasi rajoittaa nikkelin vientiä, joka on avainsyöte Yhdysvaltain valmistuksessa.

Kiina ilmoitti tulleista 22 miljardin dollarin yhdysvaltalaisille maataloustuotteille, mukaan lukien soijapavut, vehnä ja sianliha.

Meksiko on luvannut vastatoimia, jotka kohdistuvat todennäköisesti Yhdysvaltain maatalouteen ja teollisuuden vientiin.

Euroopan unioni on seuraava, kun Trump uhkaa 25 prosentin tulleja EU:n autojen tuontiin, mikä lisää jännitteitä entisestään.

Nämä vastatoimenpiteet eivät ainoastaan ​​vähennä Yhdysvaltojen vientiä vaan heikentävät myös yritysten luottamusta, mikä aiheuttaa investointien hidastumisen, yritysten voittojen laskun ja työttömyyden kasvun.

Markkinat ja kuluttajat vihaavat epävarmuutta

Rahoitusmarkkinat reagoivat epävakauteen. S&P 500 on pyyhkinyt vaalien jälkeiset voittonsa, ja volatiliteetti kasvaa kaikissa omaisuusluokissa.

Sijoittajat kamppailevat hinnoitellakseen tariffien taloudellisia vaikutuksia, varsinkin kun Trumpin viime hetken politiikkamuutokset luovat epävarmuutta pitkän aikavälin liiketoimintaympäristöstä.

S&P 500 laski 6 % viime kuussa, NASDAQ 8 % ja Atlantan Fed pudotti ensimmäisen neljänneksen BKT-ennustettaan +3,9 %:sta -2,8 %:iin.

Federal Reserve on nyt politiikan dilemman edessä. Tariffivetoinen inflaatio saattaa pakottaa Fedin pitämään korot korkealla, mutta talouden hidastuminen saattaa edellyttää rahapolitiikan keventämistä.

Ennenaikainen koronlasku voi kiihdyttää inflaatiota, kun taas korkojen pitäminen liian korkealla voi pahentaa taantumaa.

Tämä epävarmuus jäähdyttää jo nyt yritysten investointeja, kun tehtaiden tilaukset pienenevät ja yritysten kulutussuunnitelmia supistetaan.

Institute for Supply Managementin (ISM) tuoreet tiedot osoittavat, että Yhdysvaltojen tehtaiden toiminta on pysähtynyt uusien tilausten ja työsopimusten myötä.

Tariffien aiheuttamat toimitusketjun häiriöt nostavat yritysten panoskustannuksia nopeammin kuin ne pystyvät siirtämään niitä kuluttajille, mikä lisää voittomarginaaleja.

Monet yritykset viivyttelevät laajentumissuunnitelmia ja odottavat selvyyttä kauppapolitiikasta ja koroista.

Samaan aikaan hallinto tekee suuria leikkauksia liittovaltion työllisyyteen. Yli 250 000 valtion työntekijää on menettänyt työpaikkansa muutamassa viikossa.

Se on 10 prosenttia liittovaltion työvoimasta. Hallituksen roolia taloudessa vähennetään tarkoituksella, mikä on Trumpin taloudellisen lähestymistavan ydin.

Onko tämä orkestroitua hidastumista?

Trump väittää, että hänen tariffinsa “tekevät Amerikasta jälleen rikkaan”, mutta monet taloustieteilijät väittävät, että hallinto suunnittelee tietoisesti talouden hidastamista muuttaakseen Yhdysvaltain talouden.

Yksi suuri syy tähän lähestymistapaan on poliittinen ajoitus. Jos taantuma tapahtuu vuonna 2025 tai 2026, hallinto voisi yrittää hyvin ajoitettua toipumista ennen vuoden 2028 vaaleja, jolloin republikaanit voivat vaatia hyvitystä käänteestä.

Taantuma voi myös pakottaa Federal Reserven laskemaan korkoja, mikä hyödyttää kiinteistö-, pääomasijoitus- ja velkaantuneita toimialoja, jotka menestyvät halvalla lainalla. Tämä saattaa koskea nuoremman sukupolven äänestäjiä.

Vaalistrategian lisäksi hallinto asettaa taloudellisen nationalismin etusijalle markkinoiden tehokkuuden edelle.

Katkaisemalla globaaleja toimitusketjuja ja tekemällä ulkomaisesta tuonnista kohtuuttoman kalliita Trump yrittää pakottaa yhdysvaltalaiset yritykset siirtämään tuotantoa takaisin maahan, vaikka se johtaisikin korkeampiin kustannuksiin ja alhaisempaan tuottavuuteen.

Trumpin talousfilosofia muistuttaa historiallisia autarkiastrategioita Pohjois-Korean Juche-omavaraisuusdoktriinista kylmän sodan aikaiseen protektionismiin.

Tavoitteena näyttää olevan taloudellinen omavaraisuus, jopa välittömän vaurauden kustannuksella.

Riskit ja mitä seuraavaksi

Lyhyellä aikavälillä kuluttajahintojen nousu, liiketoiminnan epävarmuus ja investointien väheneminen voivat pysäyttää talouskasvun.

Tullien aiheuttamat inflaatiopaineet nostavat jo välttämättömien tavaroiden kustannuksia, ja yritykset viivyttelevät laajentumissuunnitelmia politiikan ennakoimattomuuden vuoksi.

Täysi mittainen kauppasota on edelleen vakava mahdollisuus, ja Kanada, Meksiko, Kiina ja EU valmistelevat vastatoimia.

Myös markkinat reagoivat negatiivisesti: S&P 500 putosi 6 % viime kuussa, NASDAQ 8 % ja Atlantan Fed leikkaa ensimmäisen vuosineljänneksen BKT-ennustettaan +3,9 %:sta -2,8 %:iin.

Jos kauppahäiriöt jatkuvat vuoden 2026 jälkeen, seuraukset voivat olla vielä vakavammat.

Maailmanlaajuinen luottamus Yhdysvaltain dollariin saattaa heiketä, kun suuret taloudet etsivät vaihtoehtoja kauppajärjestelyille, mikä heikentää Yhdysvaltain taloudellista määräävää asemaa.

Hallinnon uudelleensijoitusstrategia saattaa epäonnistua kestävän tuotannon kasvun saavuttamisessa, mikä johtaisi pikemminkin deindustrialisaatioon kuin talouden elpymiseen.

Jos tullit kiihdyttävät inflaatiota parantamatta kotimaista tuotantoa, Yhdysvaltoja voi kohdata pitkittynyt pysähtyneisyys ja nousevat kustannukset.

Kolme lopputulosta on edelleen mahdollisia. Pahimmassa tapauksessa kustannusten nousu ja kaupan romahtaminen voivat ajaa talouden syvään taantumaan, joka muistuttaa 1970-luvun stagflaatiokriisiä.

Sekavassa keskiskenaariossa turbulenssi voi jatkua, mutta asteittaisilla säädöillä estäen suoran romahduksen.

Parhaan tapauksen lopputulos, jossa pakkosiirto elvyttää kotimaista tuotantoa, on historiallisen ennakkotapauksen vuoksi erittäin epävarma.

Yhdysvallat on nyt lukittu suuren panoksen taloudelliseen kokeiluun ilman selvää tulosta. Epäonnistumisen kustannukset ovat tällä hetkellä erittäin korkeat.