Lähi-idän uusi talousjärjestys: kuka voittaa ja kuka häviää?

Lähi-itää muotoilee uudelleen, ei sodan, vaan rahan ja vaikutusvallan avulla.

Kun Iranin ote heikkenee, Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Turkki astuvat mukaan ja käyttävät investointeja ideologian sijaan valtansa laajentamiseen.

Samaan aikaan massiiviset hankkeet, kuten Intian ja Lähi-idän ja Euroopan talouskäytävä (IMEC), piirtävät uudelleen maailmanlaajuisia kauppareittejä ja muuttavat alueen taloudellista painopistettä öljystä infrastruktuuriin, teknologiaan ja rahoitukseen.

Vanha vallan dynamiikka on hiipumassa, ja uusi Lähi-itä on muotoutumassa – kilpailun, investointien ja strategisten liittoutumien vetämänä.

Onko Iranin taloudellinen vaikutus hiipumassa?

Iran käytti vuosikymmeniä rahaa ja sotilaallista tukea vaikutusvallan rakentamiseen Lähi-idässä. Se kuljetti käteistä Hizbollahille Libanonissa, Hamasille Gazassa ja Bashar al-Assadin hallinnolle Syyriassa.

Verkko on nyt hajoamassa. Yksi suuri käännekohta oli Assadin kaatuminen joulukuussa 2024.

Iran oli kaatanut miljardeja pitääkseen hänet vallassa, mutta nyt se investointi on menetetty.

Hizbollahilla on taloudellisia vaikeuksia, koska Iran ei voi enää lähettää käteistä Syyrian kautta. Myös sodan heikentämä Hamas kohtaa rahoituspulaa.

Samaan aikaan Iranin öljytulot pienenevät. Pakotteet vaikeuttavat öljyn laillista myyntiä, ja tärkeimpien rahoitusverkostojen katketessa maasta on loppumassa vaihtoehdot.

Iranin rial nousi äskettäin alimmalle tasolleen suhteessa dollariin, mikä on merkki siitä, että taloudessa on kova paine.

Iranilla on edelleen vaikutusvaltaa Jemenissä huthien kautta, mutta sen alueellinen valta on paljon heikompi kuin muutama vuosi sitten.

Persianlahden maat nousevat alueen uusiksi rahoittajiksi

Iranin vaikeuksissa Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Qatar ovat nousemassa Lähi-idän tärkeimmiksi rahoittajiksi.

Nämä maat ovat kaataneet rahaa vaikeuksissa oleviin talouksiin koko alueella.

Vuosina 2021–2022 ne myönsivät 34 miljardia dollaria lainoja, mikä on jyrkkä lisäys kahteen edelliseen vuoteen.

Heidän vaikutusvaltansa ei kasva sodan, vaan investointien kautta.

Aluetukien lisäksi Persianlahden maat investoivat myös voimakkaasti omaan infrastruktuuriinsa.

Arabiemiirikunnat allekirjoittivat äskettäin 2,3 miljardin dollarin rautatiesopimuksen Jordanian kanssa, kun taas Saudi-Arabia on lisännyt rautatieinvestointejaan yli 4 miljardiin dollariin osana Vision 2030 -suunnitelmaansa.

Nämä hankkeet ovat osa laajempaa pyrkimystä kehittää kauppakäytäviä, vahvistaa alueellisia talouksia ja valmistautua tulevaisuuteen, jossa öljy ei enää ole ensisijainen tulonlähde.

Persianlahden valtiot panostavat myös paljon vihreään energiaan. Aurinkovoimasta, vihreästä vedystä ja teollisuuden laajentumisesta on tulossa keskeisiä tekijöitä heidän talousstrategioissaan.

Tavoitteena on monipuolistaa talouksiaan ja asettua uusiutuvan energian johtajiksi maailmanlaajuisesti.

Onko Intia-Lähi-itä-Eurooppa-käytävä uusi Silkkitie?

Yksi suurimmista Lähi-idässä tällä hetkellä meneillään olevista talousprojekteista on Intian ja Lähi-idän ja Euroopan talouskäytävä, joka tunnetaan nimellä IMEC.

Vuonna 2023 julkistetun hankkeen tavoitteena on yhdistää Intia, Arabian niemimaa ja Eurooppa rautateiden, satamien ja digitaalisen infrastruktuurin yhdistelmällä.

Se on suunniteltu vaihtoehdoksi Kiinan Belt and Road -aloitteelle, ja se voi muuttaa merkittävästi maailmanlaajuista kauppaa.

Käytävä koostuu kolmesta pääosasta.

Ensinnäkin merireitti yhdistää Intian Persianlahteen, mikä mahdollistaa nopeamman ja tehokkaamman tavarakuljetuksen.

Toiseksi rautatieverkko yhdistää kaikki kuusi Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) valtiota ja luo saumattoman liikennejärjestelmän Arabian niemimaalle.

Lopuksi Jordanin ja Israelin läpi kulkee pohjoinen maakäytävä, joka tarjoaa suoran reitin Eurooppaan.

Jos tämä hanke onnistuu, Lähi-idästä voi tulla merkittävä globaali kaupan solmukohta, mikä vähentää riippuvuutta perinteisistä laivareiteistä, kuten Suezin kanavasta.

Suuria esteitä on kuitenkin voitettavana.

Gazassa käynnissä oleva sota ja toistuvat huthien hyökkäykset Punaisenmeren laivaväylille ovat hidastaneet edistymistä.

Iran vastustaa käytävää ja pitää sitä välineenä Israelin integroimiseksi alueelle ja samalla Teheranin eristämiseen.

Myös Turkki on ilmaissut huolensa presidentti Erdoğanin väittäessä, ettei käytävä voi olla ilman Turkin osallistumista.

Egypti, joka on vahvasti riippuvainen Suezin kanavan tuloista, pelkää, että IMEC voisi ohjata laivaliikenteen pois vesistään ja rasittaa entisestään sen herkkää taloutta.

Siitä huolimatta Intian ja Arabiemiirikuntien välinen kauppa on kasvanut jo 93 prosenttia vuodesta 2022 lähtien, mikä korostaa vaihtoehtoisten reittien kysyntää.

Miten USA sopii tähän kaikkeen?

Yhdysvallat tuki alun perin IMEC:iä Bidenin hallinnon alaisuudessa ja näki sen vastapainona Kiinan vaikutukselle globaalissa kaupassa.

Donald Trumpin palattua virkaansa USA:n rooli hankkeessa on kuitenkin epävarma.

Toisin kuin Biden, joka ponnisteli aktiivisesti alueellista integraatiota, Trumpin strategia näyttää keskittyvän enemmän vastuun delegoimiseen alueellisille toimijoille ja pitää Yhdysvaltojen suoran osallistumisen minimaalisena.

Trumpin odotetaan tukevan Saudi-Arabiaa, Arabiemiirikuntia ja Israelia hankkeen johtamisessa samalla kun se ajaa pitkäaikaisia ​​tulitaukoja Gazaan ja Libanoniin, jotta kauppareitit pysyvät vakaina.

Samalla hän todennäköisesti lisää Iraniin kohdistuvaa painetta estääkseen sitä häiritsemästä IMEC:n kehitystä.

Vaikka Trumpilla on vahvat suhteet johtajiin, kuten Intian pääministeri Narendra Modi ja Italian pääministeri Giorgia Meloni, hänen hallintonsa ei ehkä aseta IMEC:iä etusijalle muiden kiireellisten maailmanlaajuisten ongelmien vuoksi, mukaan lukien jännitteet Kiinan kanssa ja meneillään oleva Ukrainan sota.

Viime kädessä IMEC:n menestys riippuu vähemmän Yhdysvaltain johtajuudesta, vaan enemmän siitä, kuinka hyvin Persianlahden osavaltiot, Intia ja Eurooppa voivat työskennellä yhdessä käytävän rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Mitä Lähi-idässä on seuraavaksi?

Lähi-idän taloudellinen voima on muuttumassa. Iranin vaikutusvalta on heikkenemässä, ja Persianlahden valtiot ovat nousemassa alueen hallitseviksi finanssitoimijoiksi.

Turkki vaatii suurempaa roolia, ja IMEC voi muuttaa maailmankauppaa, jos se voi voittaa poliittiset ja turvallisuushaasteet.

Keskeinen kysymys on, pystyykö alue säilyttämään vakauden.

Jos sodat Gazassa, Libanonissa ja Jemenissä jatkuvat, taloudelliset hankkeet, kuten IMEC, eivät pääse nousuun.

Jos Lähi-itä kuitenkin jatkaa siirtymistä konfliktivetoisesta politiikasta investointivetoiseen kasvuun, siitä voi tulla tulevina vuosikymmeninä merkittävä voima globaalissa kaupassa.

Muutos on jo käynnissä. Nähtäväksi jää, pystyvätkö alueen johtajat ylläpitämään sitä.