Pakistanin sokeriteollisuus kohtaa haasteita ylijäämän ja vientirajoitusten vuoksi

Pakistanin sokeriteollisuus, tekstiilien jälkeen toiseksi suurin maatalousteollisuus, navigoi monimutkaisessa sääntely- ja taloushaasteiden verkossa.

Teollisuuden osuus on merkittävä kansantalouteen, ja sen osuus maatalouden arvonlisäyksestä on 3,7 % ja BKT:sta 0,8 %.

Se työllistää miljoonia ja tuottaa suoraa ja epäsuoraa liiketoimintaa Rs. 800-1000 miljardia.

Kriittisestä roolistaan huolimatta alalla on kuitenkin tiukat säännökset, jotka haittaavat sen kasvua ja kestävyyttä.

Vanhentuneet sokerilait haittaavat markkinoiden toimintaa

Pakistanin sokeriteollisuus toimii arkaaisten lakien mukaan, jotka on suunniteltu aikakaudelle, jolloin hallitus varmisti sokeriruo’on toimitukset tehtaille ja osti kaiken tuotetun sokerin annosvarastoihin. Nämä lait ovat nyt vanhentuneet vapaan markkinatalouden yhteydessä.

Pakistanin kilpailukomissio suositteli sokerialan sääntelyn purkamista, jotta markkinavoimat voivat sanella hintoja. Toimiala on kuitenkin edelleen tiukasti säännelty, ja hallitus vahvistaa sokeriruo’on vähimmäisostohinnat ja sokerin tehtaalta -hinnat muun valvonnan ohella.

Tämä sääntely-ympäristö luo merkittävän epäsuhdan hankintakustannusten ja kassavirtojen välille.

Taloudelliset rajoitteet ja korkeat katteet rasittavat alaa

Sokeriteollisuuden taloudellinen toiminta on erityisen haastavaa johtuen sokeriruo’on lyhyestä hankintaajasta, joka kestää vain 3-4 kuukautta, kun taas myynti ja liikevaihto jakautuvat ympäri vuoden.

Tämä johtaa vakavaan kassavirtaeroon, koska 80 % tuotantokustannuksista keskittyy tälle lyhyelle ajanjaksolle. Tästä syystä sokeritehtaat ovat vahvasti riippuvaisia pankkien käyttöpääomalainoista korkeilla, vähintään 25 prosentin korotuksilla, jotka käyttävät pantteja sokerivarastoja vakuudeksi.

Myyntitulot käytetään sitten viljelijöiden, valtion maksujen, verojen, pankkien ja muiden toimintakulujen maksamiseen.

Politiikan puutteet ja viivästyneet vientipäätökset pahentavat kriisiä

Sokeriteollisuus on ollut kriisissä vuosia, mikä johtuu osittain sekä liittovaltion että maakuntien puutteellisista politiikoista.

Maakuntien hallitusten määräämä sokeriruo’on kiinteä vähimmäishinta ei useinkaan vastaa markkinavoimia, jotka sanelevat enimmäisostohinnan.

Lisäksi liittovaltion hallitus rajoittaa sokerin tehtaalta tehtaalla olevaa hintaa, usein alle tuotantokustannuksia, asettamatta vähimmäishintaa. Tämä kaksoishinnoittelumekanismi pakottaa sokeritehtaita myymään tappiolla ja rasittaa niiden taloutta entisestään.

Hallituksen sokerinvientisääntely mutkistaa asiaa entisestään. Vientipäätökset viivästyvät usein, mikä johtaa mahdollisuudet valuuttatulojen menettämiseen.

Viimeaikainen viivästys kausien 2021-22 ja 2023-24 murskauskausien vientiylijäämän hyväksymisessä johti merkittäviin valuuttatappioihin, joiden arvoksi arvioitiin miljoonia dollareita.

Paikallisten ja kansainvälisten sokerin hintojen erot luovat tuottoisan mahdollisuuden salakuljettajille ja horjuttavat markkinoita entisestään.

Korkeat verot ja pakkokeinot estävät investointeja

Sokeriteollisuudesta peritään 18 prosentin liikevaihtovero, joka on yksi maailman korkeimmista ja lisää sen taloudellista taakkaa.

Lisäksi viranomaiset ryhtyvät usein pakkokeinoihin tutkimatta asioita perusteellisesti tai varmistamatta sokeritehtaiden pahuutta.

Tällaiset toimet vähentävät tulevia investointeja alalle. Huolimatta hallituksen vakuutuksista sokerialan sääntelyn purkamisesta, toteuttamiskelpoista mekanismia ei ole vielä pantu täytäntöön.

Vertailu vapautettujen alojen kanssa korostaa mahdollisia etuja

Sokeriteollisuuden kohtaamat haasteet ovat jyrkästi ristiriidassa vapautettujen maatalousalojen, kuten riisin ja puuvillan, menestyksen kanssa. Nämä alat toimivat vapaiden markkinoiden periaatteilla, ilman tuonti- ja vientirajoituksia.

Riisin ja puuvillan viljelijät saavat kansainvälisiä hintoja, mikä kannustaa investoimaan tutkimukseen ja kehitykseen, mikä johtaa parempiin satoihin. Vertailun vuoksi Pakistanin sokeriruo’on tutkimuslaitokset ovat alivarustettuja ja jäävät jälkeen sadon ja sakkaroosin talteenoton maailmanlaajuisesta kehityksestä.

Vientipotentiaali ja taloudellinen panos

Haasteista huolimatta sokeriteollisuudella on merkittävää vientipotentiaalia. Pakistan voi saavuttaa 12 miljoonan tonnin (MMT) vuotuisen sokerintuotannon ilman lisäinvestointeja, mikä luo 6 miljoonan tonnin vuosittaisen viennin ylijäämän.

Jatkuva sokerin vienti voisi tuottaa 4,5 miljardia dollaria valuuttavaihtoa, ja lisäksi miljardi dollaria etanolin viennistä. Teollisuus osallistuu myös energiantuotantoon käyttämällä sokeriruo’on sivutuotetta, sokeriruo’on sivutuotetta, tukemalla siihen liittyviä teollisuudenaloja, kuten terästä.