Saksan suunnitelma pelastaa Euroopan puolustus ja sen teollinen tulevaisuus

Saksan puolustuspolitiikka on muuttunut viimeisten neljän viikon aikana enemmän kuin viimeisen neljän vuosikymmenen aikana.

Historiallisessa äänestyksessä Berliini poisti perustuslaillisen velkajarrunsa ja vapautui yli 500 miljardia euroa julkisia varoja armeijan jälleenrakentamiseen ja kansallisen infrastruktuurin uudistamiseen.

Uusi hallitus on luvannut laajentaa joukkojen määrää, lisätä aseiden tuotantoa ja kytkeä osia autoteollisuudesta uudelleen puolustukseen.

Samalla se kaksinkertaistaa sähköajoneuvojen kannustimet ja teollisuuden kannustimet elvyttääkseen Euroopan vihreitä tavoitteita ja vauhdittaakseen eurooppalaisia ​​sähköajoneuvojen valmistajia.

Paljonko Saksa kuluttaa?

Bundestag hyväksyi 18. maaliskuuta perustuslakimuutoksen velkajarrun poistamiseksi.

Päätös mahdollistaa 500 miljardin euron menot seuraavan vuosikymmenen aikana, ja 100 miljardia euroa todennäköisesti seuraa, jos puolustusmenot nousevat 3,5 prosenttiin BKT:sta.

Osa tästä rahoituksesta on varattu rautateille ja sairaaloille, mutta strateginen painopiste on selvä: laajamittainen sotilaallinen modernisointi.

Saksa oli kroonisesti alirahoittanut armeijaansa 1990-luvulta lähtien.

Vuoteen 2024 mennessä se on vasta saavuttanut Naton 2 prosentin kynnyksen ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen.

Bundeswehriltä puuttuu tarvikkeita, laitteita ja infrastruktuuria.

Kasarmit murenevat. Joukkojen määrä on pysähtynyt. Tuoreen eduskunnan selonteon mukaan jopa vuonna 2022 hyväksytyllä 100 miljardin euron rahastolla perustoimintavalmius oli vielä vuosien päässä.

Nyt uudet rahastot kohdistuvat kaikkeen F127-taistelulaivoista ja Eurofighter-suihkukoneista droneihin, satelliitteihin ja ohjusvarastoihin.

Kenraali Carsten Breuer haluaa 100 000 sotilasta lisää ja puolustaa avoimesti asepalveluksen palauttamista.

Hän jopa varoitti, että Saksan on oltava valmis sotaan neljän vuoden kuluessa.

Puolustusministeri Boris Pistorius on jakanut samanlaisia ​​huolenaiheita vedoten Venäjän uhkiin sekä “transatlanttisten suhteiden arvaamattomuuteen”.

Kunnianhimo on uusi. Samoin kiireellisyys.

Mikä rikkoi Berliinin hillinnän?

Venäjän hyökkäys Ukrainaan laukaisi Saksan alkuperäisen “Zeitenwenden” vuonna 2022.

Mutta juuri Donald Trumpin paluu muutti käänteen täydelliseksi uudelleensuuntaukseksi.

Trump jäädytti asetoimitukset Ukrainaan, kyseenalaisti Naton velvoitteet ja ilmoitti, ettei Eurooppa voi enää ottaa USA:n suojaa.

Yhdysvaltain poliittisen johdon viimeaikaiset paljastukset ovat osoittaneet, että Eurooppaa nähdään nyt vähemmän kumppanina vaan enemmän taakana.

Luottamus transatlanttiseen liittoumaan on romahtanut. Viimeaikaiset kyselyt ovat osoittaneet, että useimmat Länsi-Euroopan maat näkevät Donald Trumpin uhkana Euroopan rauhalle.

Se on lähes yhtä monta kuin niitä, jotka suhtautuvat Vladimir Putiniin samalla tavalla.

Tämä hajoaminen ei ole antanut Saksalle muuta vaihtoehtoa kuin tehostaa tilannetta.

Odotuskansleri Friedrich Merz on pitkään varoittanut Yhdysvaltojen epäluotettavuudesta ja näkee nyt puolustuksen sekä kotimaisena että eurooppalaisena välttämättömänä.

Saksan puolustuspolitiikka, jota aikoinaan muovasivat sodanjälkeinen pasifismi ja taloudelliset siteet, keskittyy nyt konfliktiin valmistautumiseen ja uhkien torjuntaan Euroopan kynnyksellä.

Pystyykö Saksa pärjäämään?

Rahan kerääminen oli helpoin osa. Vaikeinta on muuttaa euroista aseita, infrastruktuuria ja kykyjä.

Saksan puolustussektorilla on tunnetut teloitusriskit. Hankinta on hidasta. Projektit juuttuvat lakiarviointiin.

Rekrytointitavoitteet unohtuvat toistuvasti. Bundeswehrillä on nykyään vain 181 000 sotilasta. Breuer haluaa 460 000, mukaan lukien varaukset.

Teloitus on myös poliittinen haaste. Sosialidemokraatit ovat edelleen erimielisiä sotilasmenojen suuruudesta, varsinkin kun sosiaaliohjelmien leikkaukset ovat todennäköisempiä.

Lars Klingbeilin, puolustukseen keskittyneen SPD-johtajan, joka on muotoiltu USA:ssa 9/11:n aikana, odotetaan tulevan valtiovarainministeriksi.

Hänellä ei ole kokemusta julkisen talouden hallinnasta, mutta hänen tehtävänsä on tasapainottaa uudelleen aseistusta, investointeja ja teollisuuden kilpailukykyä samalla kun liittouma ei murtuisi.

Teollinen puoli tulee olemaan yhtä monimutkainen. Saksa aikoo muuttaa käyttämättömät autotehtaat puolustusvoimaliksi.

Se haluaa myös suojella Volkswagenia ja sen vertaisia ​​EU:n päästösakkoilta, jotka voivat heikentää niitä sähköautosiirtymän aikana. Tässä kohtaa talouspolitiikka ja kansallinen turvallisuus alkavat sulautua.

Miksi sähköautot ovat tärkeitä puolustustarinassa

Saksan teollinen uskottavuus on edelleen sen autoalalla.

Siksi koalitio ajaa kovasti sähköajoneuvojen kannustimia, sähköautojen verohelpotuksia, hybridi- ja vetyautojen tukia sekä kansallista painostusta latausinfrastruktuuriin.

Viesti on, että puolustus ja vihreä kasvu ovat molemmat olennaisia ​​kansallisen kestävyyden kannalta.

Volkswagen on jo vastannut. Vuoden 2025 ensimmäisellä neljänneksellä sen sähköautojen maailmanlaajuinen myynti kasvoi 59 %, kun taas toimitukset Euroopassa yli kaksinkertaistuivat.

Saksassa lähes puolet myydyistä sähköautoista oli VW-konsernin tuotemerkkiä.

Teslan vetäytyessä useimmilta Euroopan markkinoilla Saksa on ottanut uudelleen hallintaansa alueellisen sähköauton tarinan.

Mutta Kiinassa on edelleen paineita. Ensimmäisellä vuosineljänneksellä VW:n sähköautojen myynti Kiinassa laski 37 %, kun taas BYD jatkaa nousuaan.

Tässä tulee selväksi Saksan kaksitahoinen strategia. Uudelleenaseistautuminen ja uudelleen teollistuminen tapahtuvat rinnakkain.

Ne eivät ole ristiriitaisia ​​tavoitteita. Ne ovat saman kolikon kaksi puolta: Saksan tekeminen taloudellisesti itsenäiseksi ja strategisesti tärkeäksi jälleen.

Puolustustalous, suunniteltu vai sattumalta?

Tämä koko suunnitelma ei koskaan ollut osa suurta visiota. Se on reaktio. Nopea, improvisoitu vastaus ulkoiseen hylkäämiseen ja sisäiseen rappeutumiseen.

Epämiellyttävä totuus on, että tämä hetki saattoi vaatia ulkoisen shokin pakottaakseen myöhästyneen muutoksen.

Ja nyt Saksalla on mahdollisuus tehdä jotain, mitä se ei ole tehnyt yhdistymisen jälkeen: ei johda syyllisyydestä, vaan välttämättömyydestä.

Ja näin tehdessään se saattaa osoittaa, että taloudellinen joustavuus ja sotilaallinen pelote eivät ole kilpailevia tavoitteita.