Syväsukellus: Kuinka yksi nainen tuhosi Britannian talouden – Lizz Truss

Saavuin Iso-Britanniaan muutama viikko sitten. Mikä kuukausi palata takaisin, eikö?

Ensimmäiset pari päivääni kuningatar Elisabet makasi levossa Westminsterissä, jossa tuhannet ihmiset jonottivat jättämään viimeiset jäähyväiset. Odotusaika oli toisinaan jopa 24 tuntia. Näin yhden henkilön pyytävän lääkärin apua – hän oli kuivunut, nälkäinen ja väsynyt.

Kaksi päivää ennen kuolemaansa kuningatar nimitti toisen Elisabetin Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriksi yhdessä viimeisistä toimistaan. Elizabeth Truss – joka tunnetaan paremmin nimellä Liz – oli toiminut ulkoministerinä Boris Johnsonin alaisuudessa. Nyt hänellä oli kaupungin suurin tehtävä.

Boris Johnson oli eronnut aiemmin kesällä, mutta jäi virkaan kahdeksi kuukaudeksi, kunnes puolueelle löydettiin uusi johtaja. Truss oli tämä johtaja.

Toisin kuin muissa maissa, joissa olen viettänyt aikaa tänä vuonna – esimerkiksi Kolumbiassa, El Salvadorissa ja Ecuadorissa – Britannian kansa ei valinnut johtajaansa. No, se ei ole aivan totta. Osa kansasta valitsi; itse asiassa Trussin valitsi 0,26 prosenttia kansasta – konservatiivipuolueen jäsenten joukko.

Yritin selvittää tämän ryhmän demografisia tietoja, mutta niitä oli vaikea löytää. Paras mitä sain selville, oli tämä lainaus Queen Maryn yliopiston politiikan professorilta, Tim Balelta, joka kertoi Financial Timesille, että “vanhemmat, hyvin toimeentulevat, valkoiset etelävaltiolaiset saattavat olla hieman karikatyyri, mutta se ei ole kovin kaukana totuudesta.”

Tämä oli minusta hämmentävää. Olen viettänyt suurimman osan vuodesta Kolumbiassa, joka valitsi johtajansa vaaleissa ollessani siellä. Minusta se tuntui normaalilta. Kolumbia taitaa kuitenkin olla outo maa – he pitävät empanadoista, reggaeton-musiikista ja ilmeisesti demokratiasta.

Mutta oli miten oli. Puhutaanpa taloudesta. Tämä on Lizz Trussin outo ja ihmeellinen 44 päivän valtakausi – ja se miten Yhdistyneen kuningaskunnan talouden kulku on muuttunut mittaamattomasti – ja miksi punta ei ole vielä läheskään kuivilla.

Minibudjetti

Asetetaanpa tapahtumat kulisseihin. Trussin hallituskausi on kestänyt muutaman viikon, ja Yhdistyneen kuningaskunnan talous on narisemassa.

Yhdistyneen kuningaskunnan maksutase (viennin loki miinus tuonti) on ennätystasolla. Energiakriisi on täydessä vauhdissa Venäjän jatkaessa sotaa Ukrainassa. Iso-Britannia, joka on riippuvainen energian tuonnista, kamppailee tämän seurauksena. Tulevan talven kylminä iltoina varoitetaan sähkökatkoksista.

Puntaa on murskattu koko vuoden. Inflaatio on noussut kaksinumeroiseksi ja sijoittajat ovat paenneet Yhdysvaltain dollaria. Kuten taantuman ja epävarmuuden aikoina yleensä tapahtuu, dollari koukistaa lihaksiaan maailman tärkeimpänä turvasatamana (kokosin äskettäin tapaustutkimuksen siitä, miksi elämme dollarisoidussa maailmassa).

Sen lisäksi, että Yhdysvaltojen keskuspankin korkeammat korot tarkoittavat, että sijoittajat tulvivat Yhdistyneeseen kuningaskuntaan hyödyntääkseen korkeampia tuottoja.

Ja sitten Truss tulee ja ilmoittaa budjettileikkauksesta. Ja arvaa mitä? Punta laskee.

Lainatakseni jokaista lukiossa kirjoittamaani esseetä, seuraa pandemonia. Analyytikot vaativat dollarin ja punnan pariteettia, mitä analysoin sen tapahtuessa – Bloombergin optiohinnoittelumalli arvioi, että dollarin ja punnan välinen pariteetti toteutuu 26 prosentin todennäköisyydellä kuuden kuukauden kuluessa. Wtf.  

Ja sitten tulevat eläkeongelmat. Joukkovelkakirjamarkkinoiden myynti on niin vakavaa, että eläkkeet, jotka vastaavat velkojaan valtion joukkovelkakirjoilla, joutuvat tekemään marginaalipyyntöjä näille joukkovelkakirjoille, koska niiden arvo on romahtanut niin paljon.

Jotta ne voisivat tehdä nämä marginaalipyynnöt, niiden on tietenkin myytävä samoja varoja saadakseen käteistä – mikä johtaa uusiin marginaalipyyntöihin, uusiin myynteihin ja kuolemankierteen määritelmään.

Tuskin minuutti Trussin valtakauden jälkeen Google-haut, jotka koskevat sanontaa “onko eläkkeeni turvassa”, ovat nousseet korkeimmalle tasolle sitten suuren finanssikriisin (aina kun näkee sanonnan “suuren finanssikriisin jälkeen”, tietää, ettei ole hyvä hetki).

Englannin keskuspankki astui kuvioihin siivoamaan sotkua ja toimimaan välikappaleena ostamalla joukkovelkakirjoja. Lopputuloksena oli 838 miljardin punnan suuruinen lasku, ja Bank of England on sittemmin ilmoittanut lykkäävänsä velkakirjojen myyntiä, kunnes markkinoiden myllerrys rauhoittuu.

Kuten kirjoitin, tilanteen laskiessa on vaikea ymmärtää Trussin ja muiden motiiveja – ja se vain näyttää… hämmentävältä. Nopeassa inflaatioympäristössä, kotimaan valuutan vauhdissa ja ilmapiirin laskussa, aggressiivinen ja rahastoimaton budjettisuunnitelma on viimeinen asia, jonka haluat ilmoittaa.

Se on pohjimmiltaan deterministinen suhde. Jos veroja leikataan tässä ympäristössä, joukkovelkakirjat ja valuutta myyvät. Silti Truss ja hänen hallintonsa eivät jotenkin osanneet ennakoida tätä. Yksi ja yksi on kaksi – aivan kuten rahastoimattomat veronalennukset korkean inflaation ympäristössä, jossa valuutta on heikko, johtavat siihen, että luottamus talouteen ja valuuttaan heikkenee entisestään.

Joukkovelkakirjojen ja punnan romahdus

Ehkä Truss ajatteli, että Yhdistynyt kuningaskunta on tarpeeksi suuri talous, joka seisoo nyt yksin tässä Brexitin jälkeisessä ajassa, jotta se voisi taistella dollaria vastaan ja kertoa maailmalle, että se on oman laivansa kapteeni. Tämä on ainoa teoriani. Silti se on mielikuvitusajattelua, kuten markkinat osoittivat.

Mikään ei ole suurempi symboli talouteen kohdistuvan luottamuksen menetyksestä kuin romahtava kotimainen valuutta ja narisevat joukkovelkakirjamarkkinat. Se, että sekä joukkovelkakirjat että punta myyvät näin rajusti – ja yhdessä – on pelottavaa Yhdistyneen kuningaskunnan talouden kannalta. Se on myös suurelta osin ennennäkemätöntä – sananparsi, jota alan kyllästyä kirjoittamaan.

Palautuuko punta?

Eläkkeet ovat aina olleet ja tulevat olemaan kunnossa. Se merkitsi likviditeettikriisiä, ja Bank of Englandilla oli velvollisuus puuttua asiaan ja saada asiat kuntoon. Mutta se ei tarkoita, etteikö pysyvää vahinkoa olisi ollut.

Joukkovelkakirjat ovat edelleen ongelma. Mitä tapahtuu, kun Bank of England lopulta vapauttaa tämän 838 miljardin punnan sota-arkun markkinoille? Onko likviditeettiä tämän summan imemiseen?

Punnan kurssi nousi takaisin sen jälkeen, kun Truss tajusi, miten vakavan virheen hän teki. Hän heitti liittokanslerinsa bussin alle – vaikka oli vakuuttanut yleisölle, ettei hän lähtisi – ja perui kaikki muutokset. Sitten hän erosi (vakuutettuaan myös kansalle, ettei hän eroaisi. Mutta hei, pitäkäämme tämä taloustieteenä).

Punnan kurssi on nyt 1,12 dollaria, ja se on laskenut 18 prosenttia vuoden aikana suhteessa mahtavaan dollariin. Mitä seuraavaksi?

No, tämä on ongelma. Lizz saattoi kävellä, mutta hänen sotkunsa säilyy. Pahin vahinko on uskottavuudelle. Iso-Britannia on vienyt häneltä ehdottoman heinäntekijän ja on erittäin vaikeaa nousta jaloilleen.

Jokainen, joka seuraa työtäni, tietää, kuinka suuri alla olevan kaavion fani olen. Kun kuvaat dollaria historiallisesti taantumia vastaan (käyttäen kahta negatiivista vuosineljännestä = taantuman määritelmä), voit nähdä kuinka paljon dollari vahvistuu maailman heiluessa. Pysy kanssani, koska se liittyy kaikkeen tähän.

Kuten sanoin, sijoittajat etsivät turvasatamaa epävarmuuden aikoina. Korrelaatiot menevät 1:een kriisissä – kaikki ja kaikki myydään. Ja minne he menevät? Maailman turvallisimpiin omaisuuseriin. Ja mikään ei ole turvallisempaa kuin tarukasvi.

Uskottavuus

Kyse on uskottavuudesta. Raha on yhteiskunnallinen konstruktio. Sillä ei ole mitään itseisarvoa – se on vain pala paperia, jossa on outo rakennus tai joku vanha poliitikko. Tai likainen kuparinpala, jota kutsumme kolikoksi. Useimmiten se on nykyään vain numero, joka on näytöllä.

Juuri se tekee rahasta niin kiehtovan. Annamme sille arvon, kollektiivisen sopimuksen siitä, että sillä on arvoa, jonka avulla voimme ostaa maitoa, leipää, maata ja rapeaa maapähkinävoita. Siksi se on vain niin arvokas kuin me päätämme sen olevan. Se ei ole kuin kulta tai talo, joilla on todellista arvoa; ne ovat konkreettista omaisuutta.

Tässä Yhdysvaltain dollari on kunnostautunut. Toisen maailmansodan aikaisesta Bretton Woods -konferenssista lähtien Yhdysvallat on johtanut maailmaa – ja tämä maailma on käynyt kauppaa Yhdysvaltain dollareilla. Se on maailman varantovaluutta, maksamme energiasta dollareina, kehitysmaiden on pakko ottaa lainaa dollareina, ja kaikki ympäri maailmaa tietävät dollarin arvon.

Mutta entä muut valuutat? Kiinan juanin nousua on ennustettu jo jonkin aikaa, mutta sitä ei ole todellisuudessa tapahtunut. Jeni on kaikkialla kaupassa, osuen äskettäin kaikkien aikojen alhaisimmalle tasolle aggressiivisemmin kuin Raphael Varanen viime viikonloppuna Callum Wilsonia vastaan (Old Traffordin päätökset…).

Euron oli tarkoitus viedä taistelu Yhdysvaltoja vastaan – Euroopan unioni liittyi yhteen perustaakseen yhteisen rahaliiton. Ongelmana oli kuitenkin se, että ei valvota, kuinka vaikeaa on saada aikaan yhteinen rahaliitto mutta erilainen finanssipolitiikka.

Samalla kun saksalaiset haluavat epätoivoisesti nostaa korkoja ja lopettaa inflaation, italialaisilla on lihava velka, joka on alttiina likaiselle taantumiselle, jos korkoja nostetaan ja korkomaksut nousevat liian korkealle. Toki koko juttu melkein romahti euroalueen kriisin aikana, ja nyt yksi dollari on virallisesti arvokkaampi kuin yksi euro.

Joten dollari on hallinnut ylivoimaa. Ja niin kauan kuin se säilyy, se menestyy. Kuva on itseään vahvistava, johtuen siitä, mitä sanoimme edellä – me ihmiset antavat rahalle arvon; se ei ole itsessään minkään arvoinen.

Tämä vie meidät isoimpaan vasaran iskuon – uskottavuus osui pauluun. Kuka pitää sitä nyt hallussaan, kun Yhdistynyt kuningaskunta ryntää kohti toista johtajaa, sen budjetti on käännetty, sen pankki ostaa obligaatioita kuin huomista ei olisi, ja National Grid ennustaa talven sähkökatkoja energiakriisin keskellä?

USA hallitsee maailmaa

Kokonaistyöni tässä ei ole muuttunut. Talous on täysin surkeassa kunnossa. Viime vuosien rahantulostus on vapauttanut inflaatiopedon, joka on nälkäinen ja jota on ruokittava.

Tiesimme, että tämä päivä on tulossa – ja nyt se on täällä. On aika maksaa piiputtajalle. Näet koronnostot, pörssikurssit, järjestelmästä virtaavan likviditeetin ja kivun maailman. Se oli ennustettavissa oleva osa – mikä kävi selväksi katsomalla alla olevaa kaaviota (toinen suosikkini!):

Mikä ei ollut ennustettavissa, oli Ukrainan sota. Tämä on vaikuttanut merkittävästi energiamarkkinoihin, mikä on vahingoittanut pahasti energiaa tuovia maita – joista Iso-Britannia on yksi. Dollarin vahvistuessa jo edellä mainittujen muuttujien aiheuttaman taantuman seurauksena, energian kuukautiset hinnat ovat pahentaneet tilannetta paljon.

Mutta Lizz Truss astui virkaan 44 päivää sitten. Tätä tapahtui kaikkialla hänen ympärillään. Jotenkin hän ei nähnyt sitä. Ja vaikka hänen virka-aikansa oli pelkkä cameo, tämä vaikutus on pysyvä.

Koska hän on vahingoittanut Ison-Britannian talouden ja punnan uskottavuutta kansainvälisillä markkinoilla. Ja se on teko, jota ei peruta pitkään aikaan. Britannia ei ole tarpeeksi vahva ottamaan taistelun Yhdysvaltoja vastaan. Se ei ole tarpeeksi vahva rahastoimattomiin veronalennuksiin. Nämä ovat etuoikeuksia, joita se ei ole ansainnut.

Silti Truss tarttui heihin joka tapauksessa. Ja sijoittajat rankaisivat häntä siitä ensin romahtavan punnan muodossa, sitten joukkovelkakirjamarkkinoiden sulamisena. Pahimpaan mahdolliseen aikaan – kun Yhdistynyt kuningaskunta pyrkii vakiinnuttamaan asemansa vahvana, tason 1 taloudena, joka pystyy menestymään nyt, kun se on eronnut EU:sta ja voi vapaasti levittää siipiään.

Niinpä pelkään punnan ja Yhdistyneen kuningaskunnan talouden puolesta yleisesti. En näe, että punta pomppii takaisin aiemmille tasoille (se avasi vuoden 1,35 dollarissa!). Asiat ovat pahaenteisiä koko Yhdistyneelle kuningaskunnalle, kun lämpötila laskee ja talvi hiipii yhä lähemmäksi.

Asiat olivat huonosti ennen Trussin kaoottista 44 päivän virkaa. Nyt ne ovat huonompia.

Lizz Truss saattaa olla poissa, mutta hänen perintönsä säilyy talouden horjuessa epätoivoisesti. Varaudu kovaan talveen Isossa-Britanniassa.